Oppilaitoksessa tapahtuvan oppimisen ja työn vuorottelu

Työn ja oppilaitoksessa tapahtuvan opiskelun jatkuvaan vuorotteluun perustuvissa malleissa opiskelu tapahtuu vuoroin työssäoppien ja vuoroin oppilaitoksella oppien. Joissakin malleista osa viikosta opiskellaan työpaikalla ja osa oppilaitoksessa esimerkiksi kaksi päivää teoriaa oppilaitoksessa ja kolme päivää työssäoppimista työpaikalla tai yksi päivä oppilaitoksessa ja neljä päivää työelämässä. Toisissa malleissa työssäoppimisjaksojen välillä on selkeitä teoriajaksoja ja toisissa taas työpaikalla tapahtuva oppiminen on projektiluonteista. Esimerkiksi yksi viikko oppilaitoksessa opiskelua ja 4–5 viikkoa työelämässä tai 2–3 päivää oppilaitoksessa ja 7 viikkoa työssäoppimassa.

Kuvio 3. Esimerkki koko ryhmän työssäoppimisen määrällisestä laajentamisesta siten, että oppilaitoksessa tapahtuva opiskelu ja työssäoppiminen vuorottelevat säännöllisesti. Lähde: https://toplaaja.purot.net/tavastian_malli_tavastia

Tavastian mallissa työssäoppimista koko ryhmälle kertyi 72 opintoviikkoa (ks. kuvio 3). Tässä mallissa tutkinnonosien suoritusjärjestys on vapaa, mikä mahdollistaa joustavan opiskeluajan, esimerkiksi opintojen aloittamisajankohta on joustava. Olennaista mallille on työssäoppimisen aloitus nopeasti opintojen alussa sekä lyhyet, 4–5 päivän, ammatillisten opintojen lähijaksot 4–5 viikon välein.  Omnian sosiaali- ja terveysalan mallissa työssäoppiminen toteutettiin siten, että opiskelijoilla oli 2 päivää teoriaa koulussa ja 3 päivää työssäoppimista työpaikalla.  Jakson alussa ja lopussa on kokonaisia työviikkoja, jotta opiskelija saa keskittyä rauhassa työpaikkaan tutustumiseen ja ammattiosaamisen näyttöihin.

Oppilaitoksessa ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen säännöllisen vuorottelun erityiset edut:

• Opiskelijoille tarjoutuu nopeampi mahdollisuus päästä soveltamaan teoriassa opittuja asioita käytäntöön, mikä lisää opiskelijoiden motivaatiota sekä teoreettisen osaamisen tärkeyden ymmärtämistä.
• Jatkuva kiinteä kontakti työelämään luo puitteet teoriaopetuksen kiinnittymiselle käytännön työhön sekä mahdollisuuden reflektoida työpaikalla opittua ryhmässä ja opettajan ohjauksessa.
• Opiskelijat kokevat merkitykselliseksi säännöllisen kontaktin muuhun opiskeluryhmään. Suurella osalla opiskelijoista on tarve ryhmän jäsenyyteen.
• Säännöllinen opiskelijoiden tapaaminen mahdollistaa kiinteän ohjaussuhteen koko ryhmään.

Oppilaitoksessa ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen säännöllisen vuorottelun erityiset haasteet:

• Viikottaisten työssäoppimispäivien lisäämisessä haasteena on jatkuvuuden turvaaminen niin, ettei oppimisprosessi pirstaloidu.
• Haasteita työpaikalla ja oppilaitoksessa tapahtuvan oppimisen vuorotteluun ovat tuoneet koulutuksen järjestäjien joustamattomat opetussuunnitelmat sekä rakenteet, joissa opetus on suunniteltu toteutettavaksi vuosi-, jakso-, moduuli- tai viikkosuunnitelman mukaisesti.
• Vuorottelun toteuttaminen vaatii ajankäytön ja opintojen etenemisen huolellista suunnittelua, mikä edellyttää opettajien yhteistyötä ja -suunnittelua. Tähän on joskus vaikea löytää riittävästi aikaa.

Oppilaitoksessa ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen säännöllisen vuorottelun yleiset huomiot:

Tähänastisten kokemusten mukaan näyttää siltä, että työelämän näkökulmasta parhaiten palvelevat pitkät työssäoppimisjaksot, jolloin opiskelija pääsee paremmin sisälle työyhteisöön ja työpaikan työtehtäviin.

Työpaikalla ja oppilaitoksessa tapahtuvan vuorottelun malleista parhaiten työelämän rytmiin näyttävät sopivan mallit, joissa työviikko työpaikalla ei jää kovin lyhyeksi. Kolme päivää työpaikalla ja kaksi oppilaitoksessa rytmiin perustuvat mallit näyttävät useilla työpaikoilla olevan hankalasti järjestettävissä ja oppiminen työpaikalla jää rikkonaiseksi.